SÄÄTIÖ

Yleistä

Olga ja Vilho Linnamon Säätiö on edistänyt luovaa työskentelyä, uutta ajattelua ja yhteiskunnallista toimintaa jo kuudetta vuosikymmentä jakamalla apurahoja ja avustuksia taiteen ja tieteen tekijöille sekä yleishyödyllisiin tarkoituksiin.

Vuosi 2020 avaa uuden luvun säätiön historiassa sen siirtäessä toimintansa painopistettä kerran vuodessa järjestettävään teemahakuun. Temaattisesti suunnatun julkisen haun tavoitteena on paitsi lisätä toiminnan avoimuutta myös terävöittää säätiön yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Resurssien fokusoiminen harkitusti rajattuun tematiikkaan antaa mahdollisuuden avata ajankohtaisia kysymyksiä erilaisille taiteen ja tieteen tarkastelutavoille. Tätä kautta Olga ja Vilho Linnamon Säätiö haluaa olla mukana avaamassa keskusteluita ja synnyttämässä uusia yhteyksiä ja yhteisöllisyyttä.

Hallitus

2020

Marko Karo (puheenjohtaja), kuvataiteilija, tutkija
Tuomas Mylly, professori
Merja Ruokonen, FM

saatio0405_0003_Layer-2-copy

Historia

Opettajat, yrittäjät, maanviljelijät, lahjoittajat

Säätiön syntysanat lausuttiin vuonna 1949, jolloin Olga ja Vilho Linnamo sopivat keskinäisessä testamentissaan, että molempien kuoltua heidän jäljelle jäävästä omaisuudestaan, sen jälkeen kun siitä on erotettu erikseen nimetyille henkilöille määrätty omaisuus, muodostetaan Olga ja Vilho Linnamon Säätiöksi nimettävä säätiö. Olga Linnamon kuoltua lokakuussa 1960 (Vilho Linnamo, alkuperäiseltä nimeltään Klaus Wilhelm Lindgrén, kuoli seitsemän vuotta aiemmin), säätiön säännöt vahvistettiin 2. toukokuuta 1961. Säännöissä säätiön tehtävä määriteltiin ytimekkäästi: "Säätiön tarkoituksena on yleishyödyllisenä rahastona tukea suomalaista talous- ja kulttuurielämää."

Säätiön perimmäiset lähtökohdat paikantuvat kuitenkin toisaalle, varsin nopealiikkeisen Linnamon pariskunnan elämänvalintoihin ja näkökantoihin. Linnamot syntyivät kumpainenkin kesällä 1879, Vilho Terijoella ja Olga (os. Pasi) Lempäälässä. He tutustuivat toisiinsa opiskeluvuosina Jyväkylän seminaarissa ja solmivat avioliiton heinäkuussa 1902. Toimittuaan yli kaksi vuosikymmentä kansakoulunopettajina Viipurin maalaiskunnassa, ja viljeltyään samalla useampaakin maatilaa, Linnamot muuttivat Olgan synnyinsijoille Lempäälään, jonne he perustivat kauppaliikkeen. Tämä osoittautui tuottoisaksi ratkaisuksi – vuosien varrella kauppaliikkeestä kasvoi yksi Hämeen suurimmista.

saatio0405_0002_ilmoituskollaasi
Hovinmaan kartano
Hovinmaan kartano

Vuosikymmenen mittaisen kauppiasuran jälkeen Linnamot alkoivat tähyillä takaisin Viipurin lähettyville. Yhtenä houkuttimena lienee ollut kuvanveistäjä Eemil Halosen myyntiin laittama Hovinmaan kartano, joka sijaitsi Vahvialan kylässä, kivenheiton päässä Viipurista, luonnonkauniin Rakkolanjoen varrella. Hankittuaan kartanon tiluksineen vuonna 1934 Linnamot asettuivat Vahvialaan, josta he keväällä 1939 ostivat vielä Rakkolanjoen Kaakelitehtaan, joka alkoi valmistaa kattotiiliä ja salaojaputkia. Vireän maatalouden sekä lupaavasti alkaneen tehtaan liiketoiminnan lopetti kuitenkin jo samana vuonna puhjennut talvisota. Maatalouden harjoittamista Linnamot jatkoivat Maaningalla Hussolansaaren kartanossa, jonne he asettuivat vuoteen 1946 saakka. Tämän jälkeen koti löytyi Hämeenlinnan kaupungista.

Rakkolanjoen kaakelitehdas valmistuttuaan 1902
Rakkolanjoen kaakelitehdas valmistuttuaan 1902
Rakkolajoen kaakelitehdas 1939
Kaakelitehdas talvisodan jäljiltä loppuvuodesta 1939

Opettajan, yrittäjän ja maanviljelijän tointen ohessa Linnamot osallistuivat aktiivisesti myös yhteiskunnallisiin ja yhteisöllisiin toimintoihin kunnallispolitiikassa, kulttuurin alueella ja valistustoiminnassa. Lahjoittaminen muodostui keskeiseksi osallistumisen väyläksi 1930-luvulta lähtien. Linnamot osallistuivat muun muassa Turun yliopiston ja Suomen Kulttuurirahaston perustamiskeräyksiin ja lahjoittivat varoja vähävaraisten nuorten opiskelumahdollisuuksien tukemiseksi. Johdonmukaisena seurauksena Linnamoiden avarasta katseesta oli Olga ja Vilho Linnamon Säätiön perustaminen vuonna 1961.